Esittely / Toiminta / Tapahtumat / Jäseneksi / Yhteystiedot
		Seinäjoen Kalevalaiset Naiset ry
Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenyhdistys
Seinäjoen Kalevalaiset Naiset ry on perustettu vuonna 1967. Jäseniä on noin 80. Yhdistys kuuluu Kalevalaisten Naisten Liittoon, joka on valtakunnallinen perinne- ja kulttuurijärjestö. KNL:ssa on noin 4000 jäsentä 60 paikallisyhdistyksessä. KNL palvelee perinteestä kiinnostuneita, tarjoaa tietoa suomalaisesta kulttuurista, tukee suomalaista kulttuuria ja kehittää perinteestä kiinnostuneiden verkostoa. KNL:n omistuksessa on Kalevala Koru Oy. Kalevala Korun Kulttuurisäätiö jakaa apurahoja ja tunnustuspalkintoja yksityisille henkilöille sekä yhdistyksille ja tukee näin suomalaista kulttuuria. Seinäjoen yhdistyksen tavoitteena on koota yhteen naisia, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisen kulttuurin ja perinteen vaalimisesta ja soveltamisesta nykyaikaan sekä siirtämisestä tuleville sukupolville. Seinäjoella on ollut vuodesta 1981 myös Helkanuorten toimintaa. Kalevalaisten Naisten Liiton visio 20112015 Ikiaikainen – Aito – Uudistuva - Yhteinen ilo ARVOT  Arvomme perustuvat ikiaikaiseen, aitoon ja alati uudistuvaan perinteeseen. Perinne on yhteinen ilo. Ikiaikainen Olemme olleet ennen, olemme nyt, olemme tulevaisuudessa. Siirrämme kulttuuria ja arvoja seuraaville sukupolville. Seinäjoen KN Ikiaikaisuutta edustavat paitsi ihmisenä oleminen, meillä erityisesti suomalainen kansanrunous (vanha ja uudempi), sananlaskut, arvoitukset, sadut, tarinat ja musiikki, Kalevala ja Kanteletar ja nimenomaan vanhat korut. Erityisesti haluamme huomioida oman suvun ja perheen tarinat. Ikiaikaisuutta edustavat kirjallisuuden klassikot, erityinen huomiomme kiinnittyy naiskirjallisuuteen ja pohjalaisiin kirjailijoihin. Haluamme kiinnittää huomion myös nykykirjallisuuteen – mitä uutta, mikä suunta? Ikiaikaisuutta edustavat tarinat ja niiden esittäminen teatterin keinoin. Alueeltamme löytyvät Seinäjoen Harrastajateatterikesä elokuussa, kaupunginteatterin Pyörre-festivaali syksyllä ja lukuisat pienemmät harrastaja- ja kesäteatterit. Ikiaikaisuutta edustavat kuvataiteet. Ikiaikaisuutta edustavat kansanmusiikki, taidemusiikki ja kansanlaulut sekä Östermyran musiikkipäivät Seinäjoella elokuussa. Myös kansantanssi, moderni tanssi, tango, Seinäjoen tangomarkkinat, tangoseminaarit ym. oheistapahtumat Ikiaikaisuutta edustaa pohjalainen kädentaito niin omiksi tarpeiksi tehtäessä kuin elantoa hankittaessa, esim. Kurikan ja Ilmajoen kärryperinteessä on yhdessä tehty ja jaettu tulo. Perinne on vahva niin naisten kuin miestenkin perinteisillä aloilla. Ikiaikaisuutta edustaa luonto (Merenkurkku, jokivarret ja luoman rannat, lakeus). Ikiaikaisuutta edustaa eteläpohjalainen kulttuuriperintö ja mentaliteetti. Kalevalaisen naisen juuret tällä seudulla ovat eteläpohjalaiset. Aito Meillä on vahvat juuret kansanperinteessä. Jäsenyhdistyksemme tekevät omaleimaista kulttuurityötä aidon paikallisperinteen pohjalta. Seinäjoen KN Aitoa on suomalaisuus, kotimaisuus ja konstailemattomuus. Aitoa pohjalaisuutta ja perinnettä vaalivat Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd –museo, Siirtolaisinstituutti- ja museo, sairaalamuseo sekä pitäjien paikallis- ja erikoismuseot. Aitoa pohjalaista käsityöperinnettä ja –taitoa vaalii Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry. ja sen käsityömyymälä Rustoopuori. Nykyäänkin niin taide- kuin perinnekäsityötkin tehdään usein aidoista materiaaleista. Aitoa ja perinteistä asuinkulttuuria vaalivat vanhat perennat, mallipuutarhat ja tavalliset puutarhat Seinäjoella ja maakunnassa. Osallistumme perinteisten lajikkeiden ja tiedon säilyttämiseen ja uusintamiseen. Aitoa on pohjalainen vahva ja monipuolinen ruokakulttuuri, perinne ja uudet tuulet: luomu- ja lähiruoka. Aitoa on pohjalainen vahva yrittäjähenki ja –perinne. Erityisesti haluamme huomioida ja tukea naisyrittäjyyttä. Aitoa on esitellä itsensä esim. työnsä yhteydessä kalevalaisena naisena. Uudistuva Kalevalainen nainen on kulttuurista laajasti kiinnostunut ihminen, joka tekee huomisen perinnettä. Seinäjoen KN Uudistuva haluamme olla toiminnassamme, vaikka haluammekin kunnioittaa myös perinteitä. Voisimme viedä tietoiskuja kalevalaisista naisista, toiminnasta perinteen ja kulttuurin parissa entistä enemmän erilaisiin tilaisuuksiin ja esimerkiksi kouluun. Uudistuvaa on toimintamme yhteistyössä eri kulttuurintekijöiden kanssa eri puolilla kaupunkia ja maakuntaa, ennakkoluulottomasti. Yhteistyökumppaneitamme ovat tähän mennessä olleet mm. Pohjanmaan kirjailijat, kirjasto, seurakunta ja maakuntamuseo. Jatkossa voisimme toimia yhteistyössä muiden museoiden (esim. Siirtolais- ja Sairaalamuseon) kanssa ja selvittää, millaista yhteistyötä voisimme tehdä niin perinteisen kuin moderninkin tanssin ja laulun saroilla. Uudistuvaa ovat kädentaidot. Voisimme tutustua taidekäsityöhön ja toimia käsityökerhona, esim. neulakinnas, lankanapit, parsiminen, nyplääminen. Voisimme osallistua Rustoopuorin kursseille jonkin uuden tekniikan tai materiaalin opiskelussa ja hyödyntää käynnissä olevaa käsityöbuumia. Uudistuva on asuinalueemme Seinäjoki kasvukeskuksena. Sisäinen muuttoliike suuntautuu Seinäjoelle. Erilaisia ryhmiä ovat työn perässä muuttavat ja paluumuuttajat Suomesta tai ulkomailta. Alueellemme muuttaa myös syntyperältään ulkomaalaisia. Haluamme ottaa heihin kontaktia ja esitellä ja tarjota seinäjokelaista, suomalaista kulttuuria ja oppia heidän kulttuuristaan ja tavoistaan. Suvaitsevaisuuden lisäksi haluamme lisätä välittämistä. Uudistuva on liikennekulttuuri. Seinäjoki on perinteinen rautatieläisten kaupunki. Tulivatko rautatieläiset aikoinaan muualta radan mukana vai olivatko paikallisia? VR on nykyään muutoksen kourissa. Pendolino-tarinat uutta kansanperinnettä ja junalla matkustaminen synnyttää urbaanilegendoja. Nykyään Seinäjoki kipuilee lentoliikenteen kanssa, saadaanko se kannattamaan maakunnassamme. Liikenteeseen liittyvät myös raha, ekologisuus sekä ajankäyttö. Saisimmeko muistiin tarinoita? Uudistuva on Seinäjoki yliopisto- ja korkeakoulukaupunkina. Kaupungissa toimivat yliopistokeskus ja ammattikorkeakoulu. Millaista kulttuuria tämä synnyttää kaupunkiin ja olisivatko opiskelijat kiinnostuneita toiminnasta? Uudistava on ajatus ”KULTTUURIPASSIn” kehittelemisestä. Se olisi uusien seinäjokelaisten, suomalaisten ja ulkomaalaisten kulttuuriopas. Se sisältäisi paikallisia tapahtumia, nähtävyyksiä, tutustumiskäyntejä ja kursseja. Pohdittavana vielä on, toteuttaisimmeko sen itse vai yhteistyössä toisten yhdistysten ja kenties kaupungin kanssa ja olisiko se suunnattu naisille ja lapsille vai kaikille?